Elämäni merkityksellisimmät suhteet ovat moniulotteisia, luovia ja vähintäänkin aika ajoin haastavia. Ne haastavat katsomaan omaa kehitys- ja kasvupotentiaalia. Ne koettelevat rajoja, pakottavat löytämään ratkaisuja, puskevat kohti muutosta.

Suhteeni kirjoittamiseen on yksi tällainen merkityksellinen.

Vähän kuin klassinen viha-rakkaussuhde. Paljon tunteita laidasta laitaan. Intohimoa ja täysstoppia. Repiviä riitoja ja yhteenpaluuta.

Korona-aika on tehnyt suhteellemme kuitenkin hyvää. Olen pakollisen pysähtymisen ja sitä kautta tilan ja ajan saamisen myötä alkanut tehdä matkoja lähelle, itseeni. Olen katsonut peiliin ja oivaltanut, että en ole käyttäytynyt suhteessamme hyvin. Olen laiminlyönyt toista osapuolta ja samalla itseäni. Ollut etäinen vuosia. En ole tehnyt käytännössä mitään, mikä voisi rakentaa suhdettamme eteenpäin, vaikkakin kirjoittaminen on minulle todella tärkeää.

Ei siis ihme, että suhteen lämmittely on tuntunut jähmeältä. Olen yrittänyt ja yrittänyt ja taas huomannut, että kaikki valuu hukkaan. Olkoon perkele, pitäköön tunkkinsa, olen ajatellut. Vastoinkäymisistä huolimatta en kuitenkaan ole luovuttanut, vaikka valkoinen näyttö on kerta toisensa jälkeen nauranut päin naamaani. ”Mitäs hylkäsit minut vuosikausiksi, nyt saat maksaa ja pyöriä tuskissasi kirjoitusblokkisi kanssa.”

Sisäsyntyinen motivaatio

Minulla on intohimo ja sisäsyntyinen motivaatio kirjoittamiseen. En tarvitse ulkoisia palkkioita. Saan palkkion ilmaisun voimasta, onnistuneista lauseista. Olen opetellut pikkuhiljaa myös karistamaan itsekriittisyyttä ja perfektionismia pois.

Tiedän, että tulen kirjoittamaan vielä elämässäni paljon. Olen nähnyt sen jo mielessäni valmiiksi. Aiemmin luulin, että olen jo kirjoittava ihminen. Elin kuvitelmassa. Todellisuudessa olen kirjoittanut viimeisten vuosien aikana vain pakolliset, ellei haiku-runojani lasketa (niitäkin tulen vielä julkaisemaan). En siis vain ole saanut tartuttua toimeen, vaikka rakastan kirjoittamista. Olen tuntenut aloittamisen ja luomisen tuskan. Olen pyöriskellyt riittämättömyyteni kanssa. Olen pelännyt epäonnistumista. Olen pelännyt nauraako joku minulle. 

Motivaatiosta tahtotilaan

Volitiokyky on toimeenpanon taito. Kun olet tehnyt päätöksen toimintaan ryhtymisestä tavoitteen saavuttamiseksi, motivaatiotilasi päättyy ja siirryt volitio- eli tahtotilaan. Motivaatio on moniulotteinen käsite, mutta yksinkertaistettuna näitä kahta; motivaatio on halu tehdä jotakin, volitio on sitoutumista ja varsinkin periksiantamatonta toimintaa ja tätä toimintaa ylläpitäviä strategioita (Parppei 2018; Ghosal, S. & Bruch, H. 2003). Yksin motivaatio ja sitoutuminen ei siis riitä tuloksen tekemiseen.

Vaikka olisit kuinka motivoitunut johonkin, voi olla, että et saa siltikään aloitettua, ylläpidettyä ja toteutettua innostuksen tai kiinnostuksen kohteitasi. Näin on ollut siis vuosikaudet kirjoittamiseni kanssa. Korona-aika sai kuitenkin pysähtymään ja pohtimaan minulle itselleni tärkeitä asioita. Ymmärsin, että minulla ei ole ollut elämässäni luovuuttani tukevaa tilaa enkä ole myöskään osannut edes järjestää sitä. Täydet päivät ja omat mielenrajoitteeni ovat vieneet volitiokykyäni kirjoittamisen suhteen.

Olen raivannut intohimolleni tilaa. Olen oivaltunut, että kirjoittaminen on yksi elämäni tukirakenne ja väyläni toteuttaa itseäni. Se on yksi niistä asioista, joita haluan tehdä vaikka loppuelämäni jokaisena päivänä.

Muutos lähtee pienestä

Itselläni toimi nämä:

• Riippuen päivästä, varaa muutama 15 minuutin aika asialle, jota haluat edistää
• Testaa eri ajankohtia ja tunnustele mikä/mitkä ajankohdat sopivat kalenteriisi ja sinulle parhaiten
• Jokapäiväinen 15- minuuttinen riittää luomaan uutta tapaa toimia. Muista myös viikonloput
• Älä luovuta! Kaikki tietävät, että alku on vaikeaa ja että alkuhuuman jälkeen voi alkaa tökkiä
• Aseta tavoitteita
• Pilko iso kokonaisuus osiin, osatavoitteisiin
• Elä ruoski itseäsi, palkitse pienestäkin onnistumisesta
• Vertaa itseäsi vain ja ainoastaan itseesi ja iloitse kehityksestäsi ja uudesta ajankäytöstäsi
• Kalenteroi ja käytä deadlineja, jos ne toimivat sinulle
• Vaihda turhat ja automatisoituneet puhelimen näpräykset intohimosi toteuttamiseen. Päivästä alkaakin löytyä monta 15 minuutin rakosta
• Keskustele, jaa ajatuksia ja kuuntele
• Etsi toimivaa tukiverkostoa, joka ruokkii ja lennättää kiinnostustasi eteenpäin

Nyt minua ei kuulkaa pidättele mikään.

Kirjoitan nyt päivittäin ja tulen julkaisemaan osan teksteistä myös tänne blogiin. Yritän pitää rimani matalalla julkaisemisen suhteen. Se on tavoitteeni. Blogi ei saa viedä liikaa aikaa tämän hetken tärkeimmältä kirjoitustyöltäni: väitöskirjaltani, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla lisää.

Mikä on sinun intohimosi tai kiinnostuksen kohteesi, jota lähdet nyt toteuttamaan pienin, päivittäisin askelin?

Lue lisää volitiosta:

Ghoshal, S., & Bruch, H. (2003). Going beyond motivation to the power of volition. MIT Sloan Management Review, 44(3), 51-58.

Parppei, R. (2008). Business coaching itsesäätelyn kehitysinterventiona. Teknillinen korkeakoulu.
http://lib.tkk.fi/Diss/2008/isbn9789512293070/isbn9789512293070.pdf